Vanhassa testamentissa kerrotaan, että ihminen ei pysty katsomaan Jumalaa suoraan kasvoihin vaan vain Hänen jälkiinsä. Niin tuo on nykyäänkin. Keväällä on helppo hahmottaa ympäriltään Jumalan jälkiä ja kiittää niistä. Leikkisästi liihottelevat perhoset viestivät Jumalan lasten vapaudesta, voimakkaat auringonsäteet armon läpitunkevuudesta ja ihmisten huulilla karehtivat hymyt rakkauden läsnäolosta. Huumaava elämänonni sekä elämisen riemu! Tuntuu että Jumala on todella kääntänyt kasvonsa maailman puoleen.
Toisaalta juuri kevät saa monet ihmiset masentumaan. Ympärillä pursuileva luonnon kauneus ja voima saa tuntemaan itsensä entistä väsyneemmäksi, pettyneemmäksi sekä voimattomammaksi. Mieli velloo synkissä virroissa ja hymyt sekä perhoset aiheuttavat lähinnä ahdistusta ja kaipuuta pois.
Monille siis juuri kevät on luonnostaan elämän summaamisen aika. Olenko itse kuljettanut itseni elämänvalinnoillani synkkiin virtoihin? Olisiko kenties elämässäni muutosten tuulten aika puhaltaa? Suuntaisinko valitsemillani poluilla sittenkin toisin? Vai onko juuri näin hyvä?
Toivotan sinulle elämän kevättä Jukka Pojan tahtiin:
” Tää on kaikille teille, uskonne menettäneille.
Jukka Poika tietää; kannattaa pitää kiinni
viimeiseen asti.
Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!
Seisot äärellä jyrkänteen, älä eteenpäin astu, ota järki käteen.
Mikä eteen kun juttus ei toiminutkaan?
No ainakaan et saa käydä luovuttamaan, luova tauko on paikallaan.
Kautta meditaation saavutetaan, näkemys uusi
uuteen toimintasuunnitelmaan, se vain odottaa toteutumistaan.
Hei, elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
hei, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!
On aika taistella ja aika juosta,
jos pakenemaann joudut niin mitäpä tuosta.
Sido kengännauhat ja vyötäsi nosta,
murheesi suista, nouse häpeän suosta.
Uuteen toivoon, uuteen aamun jo herää.
Uuteen uskoon koko settisi kerää, hio veitsesi terää
kunnes se kiiltää, ja viiltää poikki kahleet jotka sua riistää.
Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!
Väkevä kuin karusiini, lempeä kuin lounatuuli.
Itsepäinen kuin muuli, lennät eteenpäin kuin nuoli.
Älä huoliasi huoli, pidä puoliasi, kukaan ei sitä tee sun puolestasi,
pidä pintasi ja tee selväksi ettet ole mikään nyrkkisäkki,
tökittäväksi tehty sätkynukke, etkä kauppatavara.
Vapauttaan ei voi myydä, ostaa, ei omistaa, ei vaihtaa, varastaa.
Kylvä siemenet, jotain voi kasvaa.
Elämäs' on taistelun arvoinen, oi, rakas veljeni muistathan sen?
Jokainen polku ja jokainen tie, kivinen olkoon, mutta eteenpäin vie.
Joo, se on taistelun arvoinen, oi, rakas siskoni muistathan sen?
Jokainen hetki on lahja, oli vaan kansi tai pohja.
Nyt sun on oltava vahva!”
Elina Tirkkonen
* * * * * * * * * * * * * * * * * * * *